”Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten”, sanoo psykologi Anna Collander. Tämä on mielestäni niin totta ja tämä aurinkoinen terassi on nyt sohvani. :) Kun huolehtii omasta hyvinvoinnistaan, on helpommin läsnä. Olen tietoisesti karsinut kalenteria tässä jo jonkin aikaa, että viikosta kotipäiviäkin löytyy. Onhan ne touhupäiviä nekin, mutta aina voin valita fiiliksen ja tilanteen mukaan, niinkun nytkin.
Tiiäkkö, mulla on nyt työn alla yksi isompi näytelmäteksti, joka tulee saamaan päivänvalon tulevaisuudessa ja olin eilen ihan fiiliksissä, kun kävin saamassa oppia arvostamiltani ihmisiltä aiheeseen liittyen. Tuli valtavasti potkua taas tekemiseen.
Mietinkin ajaessani kotia kohti, kuinka tärkeitä ihmissuhteet ovatkaan ja ne syvälliset ajatusten vaihdot, puhuminen ylipäätään. Kuinka ne sanat tuntuu juuri siinä hetkessä, se tunne mikä tilassa vallitsee ja luottamus. Mulle tuli kaunis jälki sydämeen.
Sehän on totta, että me ollaan täällä pieni hetki vain ja lopuksi jäljelle jää kasa luuta tai tuhkaa ja se tunne minkä olet jättänyt, millaisen jäljen sydämeen. Ihmissuhteisiin voi vaikuttaa, mutta niitä on vaikea hallita. Ihmisten puheet, väärinkäsitykset, tilanteet ja ympäristö muokkaa tahomattaankin mielipiteitä ja asenteita vaikuttaen siihen, millaisia jälkiä jätät sitten siihen vastaantulijaan.
Elämän aikana jokainen saa kohdata paljon erilaisia ihmisiä, osa jää kulkemaan kanssasi polkusi viereen ja osa täysin eri suuntaan. Osa tuntuu heti kohdatessa niin tutulta ja sielunkumppanilta, toisten kanssa on vaikea tulla toimeen, vaikka kuinka yrittää. Kemiat ei kohtaa eikä aaltopituudet. Sellaistahan elämä on. Tietynlaista kohellusta ja taistelemista, onnistumisia ja epäonnekkaita tapahtumia. No kaikkea hyvän ja pahan väliltä. Kukin intohimonsa mukaan tekemällä parhaansa.
Mun elämä tarjoaa paljon hyviä hetkiä, kun saan olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa, kuulla heidän tarinoitaan ja olla sen luottamuksen arvoinen, että pääsen lähelle. Höperöidyn ihmisistä, Sinusta. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä. <3
Tää mun pitää vielä sanoa, että saisin sen pois mielestäni harmittelemasta. Tiedättäkö sen tunteen, kun vastaat puhelimeen vetovieraalle ja annat siinä parin minuutin aikana itsestäsi täysin tökerön kuvan ja tiedät siinä tilanteessa, että tää homma tuli tössittyä totaalisesti. Se siitä ensivaikutelmasta. Josko osais ensikerralla paremmin.
Tätä arkea tulee opeteltua useimmiten kantapään kautta, joten tsemppiä meille kaikille! :)
Halauksin,
Maritza
Intohimona eläminen
