Vanhasta navetasta Taiteen Päämajaksi

Meidän vanha navetta ulkoapäin - hyvinkin tyypillinen punatiilinen rakennus, pihamaan keskiössä.

Se sai uuden punan pintaansa ruiskumaalilla, vähän taiteilijan näkemystä mustalla maalilla räystään alle, joka oli loistava idea. tuohon ei kyllästy. 

Korjattiin katto ja vaihdettiin naulat ruuveihin, massattiin ja ruiskumaalasin senkin. Iso käyttämätön pannuhuoneen kalteva piippu purettiin ja kannoin tiilet talteen josko niitä joskus vielä tarvitaan. 😀

Vuorossa olikin sitten navetan armoton tavaroitten järjestäminen. Sitä tavaraa oli jokaiseen huoneeseen kertynyt vuosien saatossa ja paljon. Aiemmin laitettiin navetan yhteydessä oleva halli järjestykseen, joten sinne oli hyvä viedä tavaroita omille paikoilleen. Siitä se ajatus sitten lähti!

Huone kerrallaan tyhjäksi, siivous ja maalaus, kuulostaa yksinkertaiselta, eikö vain! 

Käytävä

Työpaja

Studio

Studio, työpaja ja käytävä saivat täysin uuden ilmeen. Sitten olikin salin vuoro!

Näin vaiheittain meidän vanhasta navetasta muovautui Taiteen Päämaja, josta tulen niin hyvälle tuulelle.  Tästä saa inspiroitua ja innostua oman varaston kunnostamiseen.

Ninni Kettuli tulee pitämään täällä ainakin taideleiriseikkailuja ja taidenäyttelyt löytävät omille paikoillensa kalenterissa, studiotilat ovat omassa huoneessansa ja työpajassa pystyy askartelemaan ja toteuttamaan ideoita myyjäisiin, kun aika antaa myöten. 

Markkinointi onkin sitten ihan oma projektinsa, mutta kaikki ajallaan. Tästähän se lähtee. Ilmoittelen fasessa ja instassa sekä nettisivuilla maritza.fi  tapahtumista, kannattaa sitä tulla sitten kauempaakin.

Projekti kesti kutakuinkin vuoden ja ensimmäisiä asiakastapahtumia suunnitellaan. Kysyin joskus taannoin, josko hommaan olis hakenut rahoitusta ja avustusta ja priimahinta-arvio vanhaan navettaa kaikkinensa olisi ollut reilut 80 000 euroa. Olin nuuka ja tein itte! Lähestulkoon kaikki on kierrätettävästä materiaalista tehty, maalit ja ruuvit sekä massa on haettu kaupasta.

Kiitos vanhoista sohvista, verhoista, tunnelmavaloista, matoista ja kankaista - täällä ne saivat täysin uuden elämän. Työtunteja on kertynyt sitäkin enemmän, vaan tätä on tehty intohimosta elämiseen ja taiteeseen. 

Vielä pöytätasot ja penkit sekä hiukan lattian sekä seinän fiksausta ennen taideleiriä, ohan tää jo niin loppusuoralla.

Tämä oli minulle parasta terapiaa ikinä, ihana matka ja Ninnikin heräilee Satumetsässä uusine tarinoineen ! Alla ensimmäinen taideleiripäivä sovittu, sitovia ilmoittautumisia otetaan vastaan.

Energisin kesäterveisin Maritza 😻

040 963 3232

Tuli hetki, kun luulin menettäneeni äitini..

Hellurei taas!

Äitienpäivä on ovella ja se on iso perhejuhla, minusta tuntuu, että saan kokea sitä joka päivä. Sunnuntaina saadaan vielä Äitien kunniaksi siniristilippumme salkoon. <3
Miten ihanaa se on kun saa nauttia oman jälkikasvunsa elämänjanoisesta kasvamisesta ja saa olla heidän elämässään mukana. Ihan parasta!
Rakkaita aarteita! <3  Ikuisesti Sydämessä <3 Onnellinen omistani <3



Mulle kävi tässä viimekuussa pysäyttävä hetki oman rakkaan äitini kanssa, kun poikkesin hänen ovillaan ja ovi olikin poikkeuksellisesti lukossa. Puhelimella en saanut yhteyttä ja kukaan ei siinä hetkessä tiennyt missä äiti oli. Poikkeuksellista oli myös se, että väliovi näytti olevan auki ja valot päällä tuvassa sekä auto oli pihassa, mutta naista vaan ei löytynyt mistään. Tämä tiedoton hetki kesti vain kaksi tuntia ja ne oli kieltämättä pitkiä tuntia. Siihen mennessä puoli sukua oli käyty läpi ja ovi oli tiirikoitu auki,oven takana oli jo useampi erittäin huolestunut henkilö. Mielikuvat teki omaa tarinaansa mitä löytyy ovien takana ja miten toimitaan. Helpotukseksi koti oli tyhjä ja tarina päätty onnellisesti. Äitee oli jäänyt lukkojen taakse, kun ovi oli naksahtanut selän takana lukkoon ja lähtenyt siitä sitten siskonsa kanssa ilman puhelinta ja avainta viettämään aikaa. Hän palasi aurinkoisen olemuksensa kanssa kotiovelleen, kun paikallistettiin hänet ja saatiin viestiä, siinä vaiheessa rakkauden määrä oli sanoinkuvaamaton, kun kaappasin hänet halaten kainalooni ja kerroin kuinka tärkeä äiti on.

Nauttikaa omistanne, sanokaa ja näyttäkää tunteenne, arvostakaa, rakastakaa. <3

Monesti jää sanomatta niin päivänselvä asia ja sitten tuleekin se päivä, että se voikin olla myöhäistä.

Rakas äiti ja anoppi sekä kaikki äiti-ihmiset:

Hyvää Äitienpäivää!! <3

Maritza

-Intohimona eläminen-

Muutos on hyväksi!

Hellurei ja hellät tunteet!

Tuli tarve kirjoittaa pitkästä aikaa, olen tätäkin jo odottanut tapahtuvan, että pääsen kirjoittamaan. :)

Istun tässä terassilla kevätauringon lämmittäessä, moniääninen lintukuoro säestää kaunista heräävää maisemaa.

Mietin kuinka huikeeta tää elämä oikeesti onkin, "Ihmisen parasta aikaa" legendaarinen lausahdus edesmenneen Matti Nykäsen suusta. Perhe, ystävät, työ, harrastukset, Suomen luonto -  kaikki todellakin minulle tarpeellisia.

Niin, niitä kuulumisia - Viimeksi taisin kirjoittaa viime kesästä, sivuta lasten vastoinkäymisiä jotka tuntuivat niin omiltani ja kuinka hurahdin puutarhanhoitoon. Hurahtaminen on tehnyt minulle hyvää sielulle, keholle ja mielelle.
Tuli mietittyä samalla omaa tilannettani, arvojani, haaveitani, uusia tavotteitani, elämääni ylipäätään tönkiessäni puutarhaa, isännänkin sain siihen hommaan mukaan. Aikaa oli hyvinkin miettiä hikipisaroiden ja mullantuoksun keskellä. Ajatukset pysäyttivät, päätin tehdä alanvaihdoksen ja tämmöiselle persoonalle päätöksen tekeminen on helppoa, elämä kun on täynnä uusia mahdollisuuksia. Siis tein sen. Tuumasta toimeen! Työhakemusta kehiin ja taideala vaihtui myyntityöhön Vesivekille.

Samalla olen tehy elämäntaparemontin, jonka seurauksena paino on vuoden aikana pudonnut huomaamattani yli 16 kiloa. Terveet elämäntavat, hyvin unta, säännölliset ruokailut ja liikuntaa, positiivinen mieli. En toki ole kokenut olevani liian lihava milloinkaan, sellaanen nomi suomalaisen kehorakenteen omaava. ;) Nuitten reilun 30 voipaketin "menetyksen" jälkeen olen edelleen ihan normaali, suomalaisen kehorakenteen omaava. ;) Samat kuteet käytössä edelleen. "Samat tunne, samat äänet, samanlainen" lauloi konsertissaan Samuli Edelmann kappaleessa "Enkelten tuli", jota olin muuten tyttäreni kanssa kuuntelemassa tässä taannoin. Siinä biisissä lauletaan myös: "Voit olla onnellinen jos sul on jotain mistä haaveilet, ja onnellinen jos sä tahdot saada sen" Jatkuva itsensä kehittäminen, tahtotila, terve itsetunto ja motivaatiotekijät kun ovat balanssissa, mikään ei ole mahdotonta.

Olen intohimoisesti opetellut uutta, ei päivääkään ettei jotain takkiin tarttuis ja saanut virtaannuttavia uusia työkavereita, joka päivä saan tutustua uusiin asiakkaisiin ja tilanteisiin - viedä uutta "ilosanomaa" eteenpäin, kokea yhdessä ilontunteita heidän kanssaan. Huikeita fiiliksiä! Meillekin vaihdettiin uusi Vesivekin katto ja Arvokourut - ollaan todella tyytyväisiä koko projektiin. Olen alkanut myös kahmimaan kirjallisuutta äänikirjojen muodossa, sitä kun voi harrastaa ajomatkoilla ja touhutessa hyvinkin helposti.

Sitten nämä viikonloput ja juhlapyhät olen saanut viettää kotosalla, nauttia perheestäni ja lähipiiristäni. Vapaisiin alkaa jo hiljalleen tottua ja uusi työrytmi löytyä. Uutta työviikkoa alkaa jo odottelemaan hyvinkin ennen arkea ja palo laittaa liikkeelle aamusta. <3 Elämä on tässä ja nyt hyvin läsnä.

Muutos on hyvästä, älä jahkaile elämääsi, jos tilanteet vaativat uutta muutosta. Ole rohkea! Tsemppiä ajatuksiisi ja muutoksiin. Voi hyvin! <3 Kuva meidän karvakorvista. :)

Aurinkoisin kevätterveisin

Maritza -intohimona eläminen

Innosta itsesi ja tartu toimeen!

Hellurei pitkästä aikaa! <3

Paljon on kesän tai oikeestaan tämän vuoden aikana tapahtunut.

Talvella poika katkoi solisluunsa, sitten muhun iski älytön kevätmasennus kevätauringon lämmittäessä ja tyttö mursi jalkansa kolmesta kohtaa toukokuussa ja toipilaana sairastui kasvohalvaukseen, joka vahvana epäilynä oli punkin puremasta tullut borrelioosi.
Lääkärikäyntejä on kertynyt muksuille tämän kesän aikana siis melkoisesti.

Minulla on ollut sietämätön taistelu itseni kanssa ja vanhempana varmaan arvaat, kun lapsi sairastaa, itsekkin tunnet sen nahoissasi ja sairastat mukana. Hommat oon kuitenkin hoitanut sillä virralla, mitä on ollut. Lähipiirissä on arvatenkin huomattu, että kuljetaan puoliteholla ja että olen ollut myös toipilaana.

Jostain se virta kuitenkin löytyy, kehon ja mielen eheytys on löydyttävä, minulle pelastus on ollut puutarhanhoito. Olen  siis hurahtanut puutarhanhoitoon. Todellakin! En tiennyt että tykkäisin hommasta, saatikka osaisin, mutta nyt työ on opettanut. Samalla kun on saanut toteuttaa luovuuttaan, selvitellä ajatuksiaan, oon saanut murun touhuamaan mukana ja meillä on yhteinen harrastus. Ja olen saanut myös vahvaa tukea ystäviltäni. Kiitos kun ootte olemassa. <3 Tilanne on nyt korjaantunut itseni kanssa ja päivä päivältä mieli on vahvempi.

Itse hyväksyn suuretkin mielialavaihtelut, se on mielestäni aivan normaalia. Joskus matalalento tekee hyvää, osaa taas arvostaa tätä huikeeta mielialaa, jolla nyt porskutetaan eteenpäin. (y) Itsehoito täytyy vaan hallita.

Aikaisemmin ajattelin, kun kuljin pihamaalla, että teen tuohon joskus kukkapenkin tai vastaavan, sitku... osaan ja kerkeen jajaja. Siirtänyt ajatusta tekemättä asialle kuitenkaan mitään.  Kun tyttö sairastui vakavasti, se käynnisti minussa prosessin, jonka en halua koskaan loppuvan.

Ja lapsosista sen verran, että molemmat voivat nyt hyvin ja parisuhde on saanut tässä touhutessa uutta kipinää ja elämän haasteet innostavat.

Suosittelen lämpimästi tarttumaan touhuun, vaikkei homma heti innostaisikaan. Oli se sitten mitä tahansa, mitä olet ajatellut joskus kokeilevasi. Se palkitsee ja kaikki voi hyvin. <3 Pystyy siirtämään positiivista energiaa myös muille.

Tänne olen nyt jostain kohteista keräillyt maisemointikuvia. Pohjatyöt tehty ja uutta kevättä kohti. <3 ja tää ihana homma jatkuu... Käy tsekkaamassa kuvat, jos kiinnostaa. :)

Voi hyvin! <3

Maritza
-Intohimona eläminen-



-----
Tässä kohtaan oli pieni 1m x 2m roskainen ruusupenkki, tein siihen vähän isomman. Penkistä löytyy mm. tuijaa, liljoja ja maanpeitekasveja.
Porotkin löytivät paikkansa, jos erotat kuvista. Puiden ympärille rakennan elämää kivistä tuonnempana sekä puunrungot saavat elämää Ninni Kettulin satumetsästä.

Alempi kuva on samaisesta penkistä ja kuvan etulaidassa on myös pieni penkki, jossa on naapurin antama kartiotuija v. 2004. Kiva muisto. <3 Sen paikka on siinä. Aiemmin siinäkin kasvoi roskattunut juhannusruusupuska, jotka poistin ja kaikki ruusut siirsin hallin seinän viereen.

Tämä pihan keskellä oleva kukkapenkki on sydämen muotoinen, liljaa, syysleimua, ja kukkia joiden nimiä en muista. Opettelu käynnissä. :) Vuorenkilpeä levitin talon edessä olevan käytävän reunaan.

Portaitten sivuun harjoittelin tekemään kivitaidetta ystävien opastuksella, kun meidän markilta kiviä löytyy.  Nämä on aivan ihanan näköisiä, näitä tulee tehtyä eri kokoisia, kunhan ehitään. Tosin kiviä täytynee hankkia lisää, kun tuntui , ettei niitä enää löydy. :)

Ja talon eteen ollaan tehty kesäinen piilopaikka.

Talon sivussa olevan penkin karsin suurista puskista, kun ne oli niin kovin reheviä ja levinny pitkin penkkiä ja siirsin aidaksi takapihalle. Vaihdoin tilalle erilaisia liljoja ja pienempiä kukkia. Tuijat jätin paikoilleen. Ensi vuonna nähdään kuinka tää toimii. :)

Talon toisen sivun kukkapenkin mylläsin uuteen uskoon ja vuorasin kivillä. Siitä löytyy mm. luonnonkukkaa jonka niemeä en muista, päivänkakkaraa, asteria ja liljoja.

Sitten takapihan upea pihlaja sai uuden ympäristön ja kaverikseen vuorenkilpeä. Kuvat ei ihan kerro totuutta, mut on erittäin uljaan näköinen kaveri nyt.

Tähän tuli portti lasten / joskustulevienlastenlasten leikkipaikkaan. Oksia karsittu ja leikattu ja nokkosia ja rikkaruohoja siivottu. Oli hyvin rehevöitynyt.

Tässä on murun tekemä leikkipaikkakeskus, mökki ollaan ostettu mut kaikki muu on murun kätösistä. Koirien häkki löytyy tuolta "laskettelukeskuksen" takaa ja vähän alta, kaikki siis yhdessä. <3 Hiukan eheytetty ja fiksattu, takapihan sydän. <3

Leikkimökin sivulle oon jo aikaisemmin laittanut liljoja kasvamaan ja toiselle puolelle leikkimökkiä vuorenkilpi löyti nyt paikkansa.

Meidän vanha vene on ollut kuivalla maalla useamman vuoden ja nyt siihen istutan erilaisia sipuleita ja räiskyvää kevätloistoa odottaen. 

Tässä uusi raivausalue ja kasoista huomaa, että ollaan raivattu. Apulaiset mukana tietenkin. :) Työmaata tässä on loppusyksyksi, jos kelit ja aika antaa myöten. Ruttojuurta olen kitkenyt navetan edestä ja nyt aion tehdä saman hallin sivulle. Nurtsialuetta tulee melkoisesti lisää, mutta mulla on renki nimeltään Nuottiavain, jonka ohjelmoin ensi vuodeksi hommiin, joten siitä ei huolta.

Kun pihamiljöö saadaan jotenkin valmiiksi, suunta jatkuu rantaan, joka on heti nurtsialueen takana. Kuvia tuloo sit vaikka ensi vuonna lisää. :) 

Valehtelisin, jos väittäisin

Heips!

Aurinko, kylmää juomaa ja tauko ruohonleikkuusta -
Hyvä hetki rustata pari riviä ajatuksia tänne blogiin pitkästä aikaa tästä menneestä keväästä.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei mennyt kevät ole ollut mulle henkisesti raskas. Vuosi ei alkanut todellakaan odotusten mukaisesti, tilanteet ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, suuria pettymyksiä monta peräkkäin. Oon huono avaamaan just negatiivisia asioita, kun uskon siihen et sitä mitä syötät, tulee kaksin verroin takasin, mut juu, paljon pettymyksiä perätysten, ettei niitä ehtinyt työstään uuteen valoon. Sitten kun uutiset syöttää muutenkin negatiivisuutta ja ihmisillä tuntuu olevan paha olla, pitää sitäkin nahoissaan potea. Tuttavapiirissä on ollut sairauksia ja oma pääkoppa on alkanut vaatimaan isompaa tilaa.

Tää "peruspositiivinen" oon sitä tilaa itelleen antanutkin, lenkkeillyt metsässä, tehnyt puutarhatöitä ja kaivanut ompelukoneen kaapinperältä ja ommellut, jota ei ole tehy vuosiin. Raivannut kalenteriin vapaapäiviä, että homma toimis ja onhan tuo olo antanut periksi. Onneksi. Luonto ja näkyvä aikaansaaminen inspiroivat ja laittaavat liikkeelle.

Mikäkö mua sit oikeen vaivaa tai vaivas? No sano se, veikkaan uupumusta, väsymystä, jonkin asteista masennusta. Tein jonkunsortin "oletko masentunut"-testin netissä ja tulokset näytti vahvasti siltä. Meninkö lääkäriin, en. Koska kaikki tunteet on sallittuja ja oman pääkoppani tuntien parasta hoitoa mulle on itsehoito. Jokin aika tein saman testin ja vaikutti, että olen hyvinkin toipumaan päin.

Keskenäni oonkin ajatusta työstänyt kohdallani, mitä masennus on ja tulin tulokseen, että se on itsesääliä. Eli oman olotilan surkuttelemista itselleen ja kuten arvata saattaa, eihän se inspiroi vaan lamaannuttaa. Ja siinäpä oot kierteessä. En kuitenkaan tätä yleistä eikä sinunkaan pidä sitä niin lukea, ihmismieli kun voi sairastua niin monella eri tavalla, tämä on vaan minun näkökulma.

Pitäkää huoli itsestänne ja siitä omasta hyvinvoinnistanne. Inspiroitukaa ja innostukaa, pysykää liikkeessä! <3

"Älä kuvittele, että ikäviä asioita ei osuisi sinun kohdallesi, mutta päätä, että mitä tahansa tapahtuukin , sinä selviät niistä."

Nyt meen jatkamaan ruohonleikkuuta, pus! :)

Maritza
Intohimona eläminen

Höperöidyn Sinusta

Otti aikaa kirjoittamiselle ja tuli istumaan terassille auringon lämpöön. M i e l e t t ö m ä n  kaunis kevätpäivä, luontokin on herännyt , linnut sirkuttelee kilpaa keskenään, mittari näyttää yli 30 tässä terassilla, kun aurinko on paahtanut suoraan jonkun hetken. Voi kun kuulisitta just nyt. <3 Virtaannutan ja maadutan itseäni luonnosta,  joskus olo on hyvinkin höperö sen jälkeen. :)

”Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten”, sanoo psykologi Anna Collander. Tämä on mielestäni niin totta ja tämä aurinkoinen terassi on nyt sohvani. :)  Kun huolehtii omasta hyvinvoinnistaan, on helpommin läsnä. Olen tietoisesti karsinut kalenteria tässä jo jonkin aikaa, että viikosta kotipäiviäkin löytyy. Onhan ne touhupäiviä nekin, mutta aina voin valita fiiliksen ja tilanteen mukaan, niinkun nytkin. 

Tiiäkkö, mulla on nyt työn alla yksi isompi näytelmäteksti, joka tulee saamaan päivänvalon tulevaisuudessa ja  olin eilen ihan fiiliksissä, kun kävin saamassa oppia arvostamiltani ihmisiltä aiheeseen liittyen. Tuli valtavasti potkua taas tekemiseen.

Mietinkin ajaessani kotia kohti, kuinka tärkeitä ihmissuhteet ovatkaan ja ne syvälliset ajatusten vaihdot, puhuminen ylipäätään. Kuinka ne sanat tuntuu juuri siinä hetkessä, se tunne mikä tilassa vallitsee ja luottamus. Mulle tuli kaunis jälki sydämeen.

Sehän on totta, että me ollaan täällä pieni hetki vain ja lopuksi jäljelle jää kasa luuta tai tuhkaa ja se tunne minkä olet jättänyt, millaisen jäljen sydämeen. Ihmissuhteisiin voi vaikuttaa, mutta niitä on vaikea hallita. Ihmisten puheet, väärinkäsitykset, tilanteet ja ympäristö muokkaa tahomattaankin mielipiteitä ja asenteita vaikuttaen siihen, millaisia jälkiä jätät sitten siihen vastaantulijaan.

Elämän aikana jokainen saa kohdata paljon erilaisia ihmisiä, osa jää kulkemaan kanssasi polkusi viereen ja osa täysin eri suuntaan. Osa tuntuu heti kohdatessa niin tutulta ja sielunkumppanilta, toisten kanssa on vaikea tulla toimeen, vaikka kuinka yrittää. Kemiat ei kohtaa eikä aaltopituudet. Sellaistahan elämä on. Tietynlaista kohellusta ja taistelemista, onnistumisia ja epäonnekkaita tapahtumia. No kaikkea hyvän ja pahan väliltä. Kukin intohimonsa mukaan tekemällä parhaansa.

Mun elämä tarjoaa paljon hyviä hetkiä, kun saan olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa, kuulla heidän tarinoitaan ja olla sen luottamuksen arvoinen, että pääsen lähelle. Höperöidyn ihmisistä, Sinusta. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä. <3

Tää mun pitää vielä sanoa, että saisin sen pois mielestäni harmittelemasta. Tiedättäkö sen tunteen, kun vastaat puhelimeen vetovieraalle ja annat siinä parin minuutin aikana itsestäsi täysin tökerön kuvan ja tiedät siinä tilanteessa, että tää homma tuli tössittyä totaalisesti. Se siitä ensivaikutelmasta. Josko osais ensikerralla paremmin.

Tätä arkea tulee opeteltua useimmiten kantapään kautta, joten tsemppiä meille kaikille! :)

Halauksin,
Maritza
Intohimona eläminen

Minne haaveet katoaa?

Löysin neljä vuotta sitten kirjoittamani tekstin,  että viisikymppisenä olen eläkkeellä ja meillä on kämppä Espanjassa. What! Kuinka olen voinut tämmöisen edes unohtaa. Oon luullut pitkään, ettei minulla ole haaveita, tosin tuntenut myös niin, että elän sitä. Minulla kun on suuri vapaus tehdä mitä mieli halajaa, yrittäjä kun olen.

Tottahan ajatukset karkas tuonne vuosien taa, tilanne oli silloin aivan toinen, olin vieraalla töissä ja tuli haaveiltua kaikenlaista. Tein vain rutiiniomaisesti töitä päivästä toiseen luovuuteni ollessa tosi suuressa levossa. Toisin sanoen olin aina töissä, kun viikonloppuisin tein toista työtä, siellä sain käyttää luovuuttani hyödyksi, ettei se aivan sammunut ja sain siitä virran seuraavan viikon töihin.

Olin silloin hyvin tressaantunut. Jälkeenpäin sen oikeesti huomaa ja voin toki sanoa sen ääneenkin. Sen hetkiset olosuhdetekijät ja mun persoona yhdessä vaikuttivat siihen, että olin hyvin uupunut kaikkeen. En enää jaksanut kiinnostua siitä mitä tein ja sekös vielä löi mieltä matalemmaksi, kun en saanut annettua itsestäni sitä, mihin olisin parhaimmillani pystynyt. Mieti, tälläinen vahva keltainen extrovertti sullottu pieneen häkkiin, äkkiäkös siinä muuttuu niin väri kun tapa räpiköidä.

Voipi olla sekin totta, että lääkäri olisi tuolloin määrännyt mielialalääkkeitä napsittavaksi, jos sinne oisin hakeutunut, vaan en halunnut. Itse näen tuollaiset hetket vain sukelluksena kylmään, hyiseen veteen, josta uidaan valoa kohti, kun aika on. Mielestäni lääkkeet turruttaa tunteet pois ja luovuus katoaa kokonaan.

Ehdoton ei mielialalääkkeille! Kaikki tunteet ovat sallittuja, vaikka ne olisi sitten epämukaviakin. Psykoosi onkin jo aivan eri asia, mutta tuntuu että pieneenkin masennustilaan lääkärit tarjoavat pitkäaikaisia lääkekuureja ja se ei ole hyvä asia.

Itsetutkiskelu auttaa ainakin minua ja luonnon läheisyys sekä muotisanaksi noussut mindfulness: se voi olla avuksi masennuksen, ahdistuksen, stressin ja kivun lievittämisessä, mutta se voi olla myös avain onnellisempaan, rennompaan ja tietoisempaan elämään. On jopa havaittu että näiden taitojen säännöllinen harjoittaminen tukee fyysistä terveyttä ja lisää vastustuskykyä.

Palataampa takaisin tähän päivään, nyt tilanne on erilainen. Osaan nauttia arjesta eri tavalla ja mulla on hyvä olla. Esimerkiksi tänään mulla on kotipäivä ja loikoilen vielä petissä, kello on puoli kymmenen aamulla, kaffikuppi vierellä ja läppäri sylissä. Päivän suunnitelmat on raameissa, mutta ilman aikataulua.

Joku kysy multa tässä taannoin, että mitä sinä oikeen teet työksesi? Sanoin olevani yrittäjä, se ei oikein tuntunut riittävän, niin lisäsin että taiteilija, siihen kuulija oli tyytyväinen. Taiteilijan sieluhan mulla on, mutta omaan myös vahvan bisnesajattelun. Kuljen pää pilvissä ja jalat maassa. Täytyy aina kehitellä jotain ja toteuttaa niitä. Elämä on niin lyhyt kaikkeen murjottamiseen ja negatiiviseen ajatteluun ja se kuluttaa sitä paitsi ihmistä itseään ja sitä vierustoveria.

Mutta vielä tuohon haaveeseen, eihän tuo mahdoton ajatus ole vieläkään, mulla on kuusi vuotta aikaa dedlineen ja vain taivas rajana. Sen kyllä tiedän, etten töitä osaa koskaan lopettaa, se on elämäntapa josta nautin. Mitä elämältä tällä hetkellä toivoin tai haaveilen, on kuitenkin se, että saisin elää terveenä ja pitkään, nähdä lasteni menestyvän ja joskus niitä lapsenlapsia pitää sylissä. Lapset on. <3

Mun mieli on vaan tällä hetkellä niin onnellinen ja vapaa. <3

Maritza
Intohimona eläminen