Millaisia jälkiä sinä jätät?

Asioilla on tapana jättää aina jälkensä joka paikkaan. Oli se nyt sitten mikä tahansa. 

Pikkulapsen pehmoisen tahmaiset sormet keittiön ikkunassa, koiran tassunjäljet olkkarin lattialla sateisen lenkin jälkeen. Paperin viilto haavana sormessa, palanut puuro kattilan pohjalla. Savun sakea tuoksu, kun hormi ei vetänutkään ja palohälyytin ei lakkaa huutamasta...

 Nooh... Ikkunan voi pestä, tassut ja lattian samoin. Sormeen saa tarvittaessa laastarin, useimmiten sitä helpottaa jo, kun vähän imaisee ja oma syki parantaa. Kattilan jynssääminen ei ole kovin kivaa, mutta sekin putsaantuu,kun aikansa jaksaa hinkata, niin ja tuuletus... Nämä kaikki jäljet kuvastavat elämää juuri hetkessä ja tarpeen vaatiessa asia korjaantuu hetkessä.

Sydämeenkin saa jälkiä, sanoilla ja teoilla. 

Kuinka ne korjataan jos ne jäljet satuttaa? Jos sykkivä pieni sielu on tukahdutettu väkivallan keinoin ja viha asuu ympärillä? Tilanne ei tunne sanaa rakkaus tai välittäminen. 

Aika pararantaa haavat, sanotaan.  Ei voi odottaa, että tilanne korjaantuu hetkessä eikä kahdessa.

Mutta lohduttavaa tosin on se, että tilanne voi helpottua. 

Millaisia jälkiä elämä on sinuun jättänyt? 

Millaisia jälkiä itse jätät?

Elämä kaikkine värivivahteineen on aina hyvin kasvattavaa. Ei päivääkään, ettei jotain jälkiä jää. 

Jäljillä tässä yhteydessä tarkoitan kaikkea, mitä elämä antaa. Oppia ikä kaikki, suuria tunteita, menetyksiä.

Lapsuus, nuoruus, aikuisuus. Ihmissuhteet , ympäristö. 

Opittu tai opetettu. Kahlittu tai vapautettu. Syrjitty tai suosittu. 

Rakastettu tai vihattu.

Kaikki tekee jälkiään. 

Varsinkin tunneihmisten suurin haaste on kohdata asiat aina sydämellään ensin. 

Mulla ne suodattuu jonkun vaaleanpunaisen suodattimen kautta, 

joka tekee asioista aina jotenkin hyviä.

Sen jälkeen ajattelen, että kaikilla on aina tarkoituksensa ja sitten...

reagoin. 

Nauran, tanssin, huudan, rakastan, tunnen joka tapauksessa.

Tilanteen vaatiessa saatan kieltää itseltäni tuntemasta mitään ja ohitan tilanteen olankohauksella. Sydämeni saattaa silloin kuitenkin itkeä ja kyyneleeni tahtoa ulkoilemaan. Mutta olen toiveikas, silloinkin.

Mikä rikkaus ihmisillä onkaan, kun omistaa tunteet ja niitä voi näyttää! 

Olla olemassa, rakastaa ja iloita rakkaimmistaan! 

Olla esimerkkinä jälkikasvuilleen ja yrittää jättää vain hyviä jälkiä.

Tie on kuoppainen, ja joskus joutuu todeta, 

että tee niinkuin minä sanon, ei niinkuin minä olen joskus tehnyt.

Alla musiikkivideo, joka kertoo eräänlaisista jäljistä. 

Jokainen katsoja tulkitsee näkemänsä aina oman sydämensä kautta.

Mulla on rakkauden tatuointi syvällä sydämessä. <3

Pus <3 

Maritza 

Haave

Säv. Jari Niemelä

San. Maritza Parkkinen

Suljen, silmäni kuulen, herkän ja pienen äänen,

sydämeni pieni valittaa. Yksin, aina niin yksin tahdon,

vierelles kaipaan kainaloosi turvaan sun luo.

Tahdotko juosta vastaan, tuletko sä minun luo?

Täytätkö haaveistani salaisimmat nuo?

Siipeeni lujaa saanut oon, silti uskon kohtaloon.

Herkän tunteen tahdon sulle omistaa. Sydämein pieni valittaa,

kaipaa suurta unelmaa, tiedän, jossain joku mua odottaa.

       Tahdotko juosta vastaan, tuletko sä minun luo

       Täytätkö haaveistani salaisimmat nuo?

             Siipeeni lujaa saanut oon, silti uskon kohtaloon.

             Herkän tunteen tahdon sulle omistaa.

             Sydämein pieni valittaa, kaipaa suurta unelmaa.

             Tiedän, jossain joku mua odottaa.

Juoksetko vastaan mua sä niin, saatko onnenkyyneliin

Uskotko samanlaisiin unelmiin.

Kätesi kaulalle kun saan, Uskon uuteen unelmaan

Sydän tuntein onnellisin päällä maan.

Tiedätkö miltä tuntuu..

Oletko tullut ajatelleeksi, millaista on olla erilainen tai miltä se voisi tuntua..

Mitä ajatuksia se sinussa on herättänyt tai voisi herättää? 

Oletko puolustanut heikompaa, osannut hymyillä ja ollut kuitenkaan tuijottamatta toisen "erilaisuutta". Osannut kohdata vammaisen ihmisenä olemalla itse "normaali"? 

Osaatko antaa oikean arvon?

Oletko tohtinut olla eri mieltä asiasta siksi, koska se ei ole muuten sinun arvojesi mukaista?

Mikä meidät saa laittamaan ihmisiä kategoriaan, jakamaan ja arvostelemaan 

syrjimään tai nostamaan itsensä paremmaksi? 

Ilkkumisen sijaan voisi rakentaa välittämisen siltoja ja antaa aitoja ystävyyden tunteita. 

Ei kukaan voi suunnitella ennalta elämäänsä, millaisena syntyy tai mitä tapahtuu. Ykskaks voit itse istua pyörätuolissa tai se saatetaan ottaa sulta kokonaan pois. 

Samaistuminen toisen osaan voisi auttaa meitä kohtaamaan paremmin erilaisuuden.

Aina kun muistais kylvää hyvää tähän maailmaan ja antaa jokaiselle se oma tila ja arvo, lisättynä kunnioituksella, vois maailmassa olla ilonhetkiä enemmän meillä jokaisella. <3

Vahvasti luotan siihen että hyvä kylvää hyvää.

Tässä alla yksi tarina ja musiikkivideo

"Tiedätkö miltä tuntuu"

"Mun askel pieni, alla katseiden ja suuntaan tieni hieman arkaillen

yksin en matkaa, jaksa kulkea, mut sydäntäin en tahdo sulkea.

Tiedätkö miltä tuntuu, olla erilainen sulle haluaisin kertoa

tahtoisin rajat poistaa, tuntea vapauden, avaa sydämes, ja tunne mut

Kun sielu piston, saa viiltävän ja haavat aukee, nään vuotavan

nyt katseen nostan, ja aatteen saan, mun heikot kohdat, kun sulle jaan.

Tiedätkö miltä tuntuu, olla erilainen, sulle haluaisin kertoa

tahtoisin nää rajat poistaa, tuntea vapauden, avaa sydämes, ja tunne mut"

Helpota elämääsi ja rakenna niitä välittämisen siltoja.

Kaikkialla. Aina.

<3

Maritza 

Ainutlaatuinen Neljän Sukupolven IskelmäKonsertti Kivitipussa 20.10.2013

Hellurei <3

Meille on tulossa konserttiiiiiii! <3

Voi kun odotan tuota päivää!! <3 Suuri TÄHTIHETKI meille kaikille!
Konsertissa esiintyy ainakin Martta Rantamäki (mummo), Margit Finnilä (äiti), Anna-Liisa Finnilä (täti), Maritza (siis minä) ja Pinja Parkkinen (tyttö). Toiminnassa on mukana myös perheeni miespuoliset edustajat toimitsijoiden roolissa. Jari Niemelä hoitaa tekniikkapuolen ja toimii kapellimestarina, juonnosta vastaa ainakin minä ja yritän houkutella meidän tulevaisuuden toivoja olemaan äänessä enemmän.
Ja toivottavasti jokainen penkkirivi olisi täynnä fiilistelemässä meidän kanssa, onhan Teillä hyvät lähtimet?! <3

Kovasti jo rakennetaan tulevan konsertin runkoa, tai no se on jo valmiina. Biisit on kertaalleen käyty harjoittelemassa, parin kipaleen äänilajit täytyy vielä varmistaa. Osa valokalustosta on vielä matkalla määränpäähän mitä tullaan käyttämään, mutta hommattiin sellainen. Ja konsertissa laulaja heijastetaan lisäksi skriinille. Ja mitä kaikkea mukavata..

No, markkinointia suunnitellaan. Niin tuottajana on www.musiikkipaja.fi ja www.maritza.fi joille on tullut tässä työn touhuissa yhteisnimitys "Iskelmätähti-tiimi". Johtunee tosin siitä että meiltä löytyy sivusto www.iskelmatahti.com , tosin ei siitä enempää tässä yhteydessä. :)
Tässä julisteessa meidän virallinen potretti (yläkuva) ja Anna-Liisa tunnelmoi Martan kanssa alakuvassa. <3

Ai niin, yksi näistä hymyilevistä neitosista viettää konserttia edeltävänä päivänä 83 vee syntymäpäiviään. Vinkiksi voin sanoa, että hän jompi kumpi yläkuvasta keskeltä. ;)

Kivitippu on hieno paikka konserttia pitää, varsinkin se Lappajärvi-sali.
Lokakuussa Lappajärvellä on tapahtumien suhteen kuhinaa ja ajankohtana tämä ainutlaatuinen konsertti osuu nappiin, kun voidaan viettää samalla Martan 35 vuotis -taiteilijajuhlaa ja hänen syntymäpäiviä iskelmämusiikin tahdittamana. Ohjelmisto koostuu Martan, Margitin ja Maritzan tuotannosta.

Ennakkomyynti ollaan sovittu alkavaksi 16.9.2013 nrosta 040 963 3232.

Numerosta saat seuraavat ohjeet:
Tilinro: FI24 5522 0220 0400 57 KONSERTIN ENNAKKOMYYNTI
Viesti: Kirjoita tilisiirtoon Osallistujan nimi ja jos useampi niin lisäksi kpl-määrä
Hinta:12eur/hlö
Voit toki toimia ohjeen mukaan ilman soittamistakin.

Lipun hinta ovelta 15eur/hlö

Halauksia ja iloa jokaiselle!
<3 Maritza