Millaisia jälkiä sinä jätät?

Asioilla on tapana jättää aina jälkensä joka paikkaan. Oli se nyt sitten mikä tahansa. 

Pikkulapsen pehmoisen tahmaiset sormet keittiön ikkunassa, koiran tassunjäljet olkkarin lattialla sateisen lenkin jälkeen. Paperin viilto haavana sormessa, palanut puuro kattilan pohjalla. Savun sakea tuoksu, kun hormi ei vetänutkään ja palohälyytin ei lakkaa huutamasta...

 Nooh... Ikkunan voi pestä, tassut ja lattian samoin. Sormeen saa tarvittaessa laastarin, useimmiten sitä helpottaa jo, kun vähän imaisee ja oma syki parantaa. Kattilan jynssääminen ei ole kovin kivaa, mutta sekin putsaantuu,kun aikansa jaksaa hinkata, niin ja tuuletus... Nämä kaikki jäljet kuvastavat elämää juuri hetkessä ja tarpeen vaatiessa asia korjaantuu hetkessä.

Sydämeenkin saa jälkiä, sanoilla ja teoilla. 

Kuinka ne korjataan jos ne jäljet satuttaa? Jos sykkivä pieni sielu on tukahdutettu väkivallan keinoin ja viha asuu ympärillä? Tilanne ei tunne sanaa rakkaus tai välittäminen. 

Aika pararantaa haavat, sanotaan.  Ei voi odottaa, että tilanne korjaantuu hetkessä eikä kahdessa.

Mutta lohduttavaa tosin on se, että tilanne voi helpottua. 

Millaisia jälkiä elämä on sinuun jättänyt? 

Millaisia jälkiä itse jätät?

Elämä kaikkine värivivahteineen on aina hyvin kasvattavaa. Ei päivääkään, ettei jotain jälkiä jää. 

Jäljillä tässä yhteydessä tarkoitan kaikkea, mitä elämä antaa. Oppia ikä kaikki, suuria tunteita, menetyksiä.

Lapsuus, nuoruus, aikuisuus. Ihmissuhteet , ympäristö. 

Opittu tai opetettu. Kahlittu tai vapautettu. Syrjitty tai suosittu. 

Rakastettu tai vihattu.

Kaikki tekee jälkiään. 

Varsinkin tunneihmisten suurin haaste on kohdata asiat aina sydämellään ensin. 

Mulla ne suodattuu jonkun vaaleanpunaisen suodattimen kautta, 

joka tekee asioista aina jotenkin hyviä.

Sen jälkeen ajattelen, että kaikilla on aina tarkoituksensa ja sitten...

reagoin. 

Nauran, tanssin, huudan, rakastan, tunnen joka tapauksessa.

Tilanteen vaatiessa saatan kieltää itseltäni tuntemasta mitään ja ohitan tilanteen olankohauksella. Sydämeni saattaa silloin kuitenkin itkeä ja kyyneleeni tahtoa ulkoilemaan. Mutta olen toiveikas, silloinkin.

Mikä rikkaus ihmisillä onkaan, kun omistaa tunteet ja niitä voi näyttää! 

Olla olemassa, rakastaa ja iloita rakkaimmistaan! 

Olla esimerkkinä jälkikasvuilleen ja yrittää jättää vain hyviä jälkiä.

Tie on kuoppainen, ja joskus joutuu todeta, 

että tee niinkuin minä sanon, ei niinkuin minä olen joskus tehnyt.

Alla musiikkivideo, joka kertoo eräänlaisista jäljistä. 

Jokainen katsoja tulkitsee näkemänsä aina oman sydämensä kautta.

Mulla on rakkauden tatuointi syvällä sydämessä. <3

Pus <3 

Maritza 

Haave

Säv. Jari Niemelä

San. Maritza Parkkinen

Suljen, silmäni kuulen, herkän ja pienen äänen,

sydämeni pieni valittaa. Yksin, aina niin yksin tahdon,

vierelles kaipaan kainaloosi turvaan sun luo.

Tahdotko juosta vastaan, tuletko sä minun luo?

Täytätkö haaveistani salaisimmat nuo?

Siipeeni lujaa saanut oon, silti uskon kohtaloon.

Herkän tunteen tahdon sulle omistaa. Sydämein pieni valittaa,

kaipaa suurta unelmaa, tiedän, jossain joku mua odottaa.

       Tahdotko juosta vastaan, tuletko sä minun luo

       Täytätkö haaveistani salaisimmat nuo?

             Siipeeni lujaa saanut oon, silti uskon kohtaloon.

             Herkän tunteen tahdon sulle omistaa.

             Sydämein pieni valittaa, kaipaa suurta unelmaa.

             Tiedän, jossain joku mua odottaa.

Juoksetko vastaan mua sä niin, saatko onnenkyyneliin

Uskotko samanlaisiin unelmiin.

Kätesi kaulalle kun saan, Uskon uuteen unelmaan

Sydän tuntein onnellisin päällä maan.