Tämä pieni lapsi rakensi omia mielikuvitusmaailmojaan ja eläimet olivat hyviä seuralaisia, jotka aina kuuntelivat tämän lapsen tekemiä omia lauluja ja tarinoita. Lapsi tykkäsi vedellä väripensselillä maailmansa aina iloisen väriseksi ja ihaili elämää sitten niillä suurilla, viattomilla silmillään.
Nuoruudessa muutamat ihmisolennot olivat hyviä suunnannäyttäjiä tälle ujolle, hyväntuuliselle lapselle, jolla oli aina se oma väripensseli mukanaan roiskien väriläiskiä sinnetänne. Vuodet vieri ja nuoren ihmetellessä maailmaa, väripaletin sotki musta ja kaikki harmaan eri värisävyt. Jossain vaiheessa nuoren heiveröinen käsi vain väsyi kannattelemaan pensseliä ja tummat värit voimistuivat ja ottivat vallan.
Suuret, surulliset silmät katsoivat mykistyen maailmaa, kun se oli niin tumma ja iloton. Hyvin pian myös nuoren ajatukset ja mieli olivat hyvin synkkiä ja surullisia. Askeleet eivät enään kulkeneet verkkaasti, mikään ei näyttänyt kauniilta eikä kukaan ymmärtänyt enää nuoren synkkiä ajatuksia, ei edes lapsi itse.
Vaan eräänä synkkänä päivänä, jolloin tummat pilvet roikkuvat hyvin matalalla ja taivas löi tulta yläpuolellamme, hyppelehti iloa pursuava onnellinen ihmisolento nuorta lasta vastaan laulaen hyväntuulista laulua ja katsoen tätä surusilmäistä lasta syvälle silmiin hymyillen. Ja silloin se tapahtui.
Jotain kirkasta väriä tarttui ensin lapsen silmäkulmaan, joka levisi aaltomaisesti pitkin mielen sopukoita värittäen koko tienoon kauniiksi. Jotenkin se tuleva myrsky otti toisen suunnan ja kääntyi ja kirkkaansininen taivas auringon kanssa oranssine värisävyineen tulivat esiin, perhoset kisailivat ja linnut visersi.
Se oli se hetki, tälle nuorelle lapselle ikimuistoinen ilon hetki. Tämä nuori ajatteli sillä hetkellä, että haluaa löytää saman maailman, jota tämä onnellinen ihmisolento kantoi mukanaan ja mitä joskus oli itsekin mielessään kantanut.
Siitä hetkestä lähtien tämä tarinan lapsi, joka hetkeksi kadotti väripensselinsä, on sävyttänyt maailmaansa iloisilla ja hyväntuulisilla väreillä, samalla värittänyt muidenkin polkuja, pitäen väripensseliään siitä hetkestä lähtien aina tallessa. Välillä tulee hetkiä, jolloinka väripaletti on hyvin sekoittunut, mutta pelkkä musta ei enää väreihin sekotu, sillä se lapsenomainen viaton ja tutkiva katse on taas löytynyt. Sen pituinen se.
Tämä tarina on tosi ja voisi olla kenen tarina tahansa. Oletko sinä pikkuinen suurisilmäinen lapsi joka etsit vielä itseäsi vai voimaannuttava ihmisolento, joka tulet vastaan? Missä vaiheessa omaa eläämääsi kuljet?
”Jos haluat olla onnellinen tunnin — ota päiväunet. Jos haluat olla onnellinen päivän — mene kalaan. Jos haluat olla onnellinen vuoden — peri omaisuutta. Jos haluat olla onnellinen koko loppuelämäsi — auta muita.” —Kiinalainen sananlasku
Itselläni oma tutkimusmatkani on vielä keskeneräinen, vaan sitä lapsenomaista viatonta ja tutkivaa katsetta haluan ylläpitää väripensseli aina mukanani, kun ne kerta olen taasen löytänyt. Parastahan olisi saada aina olla se voimaannuttava ihmisolento, joka saattaa pelastaa sinut synkältä päivältä ja samassa rytäkässä ehkä muuttaa koko elämäsi suunnan.
”Ihmiseltä voidaan viedä kaikki paitsi yksi asia: ihmisen vapaus valita oma asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä.” —Viktor Frankl
Värikkäitä hetkiä ja paljon erilaisia tunteita elämääsi, sillä kaikki tunteet ovat mielestäni sallittuja! <3
Pus <3
Maritza
Intohimona eläminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti