Kateus, se sielun home vai sisukkuuden potkuri?

"Kateus" jo pelkkänä sanana tuo huulille ilmaantuessaan mielikuvan tunteesta, mitä se tarkoittaa, minkä tunteen se kehossa aiheuttaa. Itse jaan kateuden negatiiviseen ja positiiviseen tunteeseen ja väitän, suurin osa meistä tuntee kateutta jollain tavoin ja jossain vaiheessa elämää. Kysymys kuuluukin, kuinka kateuden tunteet kanavoit?

Negatiivisen kateuden hallitsema ihminen parjaa ja polkee toista, vähättelee ja on loukkaava, myös eristämällä toisen sosiaalisesti, toimii yhtenä aseena. Runoilija, professori V. A. Koskenniemi on lausunut osuvasti: ”Kateus on sielun home”. 

Ihminen pystyy kasvattamaan itsetuntoaan ja karistamaan homepilkut sielustaan vain, jos tiedostaa negatiivisen kateutensa ja haluaa siitä pois.

Positiivinen kateus antaa taasen potkua parempaan suoritukseen, energisoi ja antaa uskoa siihen, että sinäkin pystyt. Tieto siitä että toisen onnistuminen ei ole sinulta pois, toista voi kannustaa ja itse pyrkiä parempaan suoritukseen. Terve itsetunto auttaa pitämään sielun vapaana ja keskitämään energian omaan elämäänsä niin, ettei vertaa itseään jatkuvasti muihin. Silloin toisen menestyminen on ilonaihe aikuistenoikeesti.

”Liika kateus estää elämästä omaa elämää, jolloin ihminen elää sitku-elämää. Vasta sitten, kun olen saavuttanut tuon tietyn asian tai aineellisen hyvän, olen onnellinen. Tällainen henkilö ei osaa iloita elämän pienistä asioista. Useimmilla ihmisillä kateus vain silloin tällöin tulvahtaa esille. Suhtautuminen kateuteen ja omien tunteidensa tunnistaminen on ratkaisevaa siinä, miten kateuteen reagoi”, Juha Arikoski neuvoo. 

"Parasta on, kun kateutta ei paina pinnan alle, vaan suuntaa sen sisältämän energian hyvien asioiden edistämiseen." - Juha Arikoski

Tehdään siis maailmasta parempi paikka hyväksyen jokainen kaveri omana persoonana, omine vahvuuksineen sekä virheineen ja nautitaan arjen jokaisesta hetkestä. Samalla rakennetaan omaa henkilökohtaista menestystarinaa omien haaveitten luomaa tietä pitkin. Ja jos kateus kurkistelee mielen sopukoista, tunnistetaan se ja muutetaan se sisukkuuden potkuriksi. 

Nämmösin ajatuksin tänään, Tätä blogia olin aloittanut kirjoittamaan helmikuussa 2014, siis noin neljä vuotta sitten, mutta jostain syystä homma oli jäänyt kesken. Silloin oli ilmeisimmin ollut tilanne päällä, mikä oli saanut minut valtaisaan tunnekuohun valtaan ja  kirjoittamaan aiheesta. Harmikseni ja ehkä onnekseni olen kyllä unohtanut täysin tilanteen. :) Tämä aihe on kuitenkin niin ajankohtainen ja läsnä jollain tavoin jokaisen arjessa, joten ajattelin lisätä vielä jotain ajatuksia kirjoittamaani aiheeseen.

Voi hyvin <3

Maritza

Intohimona eläminen